Noosa.... eikun Marcus beach

Lahdimme ajoissa liikkeelle ehtiaksemme viettamaan viela kokonaisen ihanan paivan Noosan rannoilla. Paastyamme sinne huomasimme etta paikalla oli muutama muukin ihminen. Noosassa oli alkamassa triathlonkisat. Totesimme pienien parkkiongelmien jalkeen, etta lahdemme jonnekin hieman kauemmaksi tungoksesta nauttimaan rannasta. Ajoimme muutaman minuutin rantaa alaspain ja paadyimme kai Marcus Beachille. Kaunista rantaa ja aaltoja. Mitapa muuta sita voisi toivoa. Lotalle laitettiin vatiin myos hieman vetta ja siita riittikin sitten iloa pitkaksi aikaa. Nalka ajoi meidat kuitenkin lopulta liikkeelle ja suuntasimme Yvonnen luo kohti Moreyfieldia. Siella meita odottikin koko jengi, kirjava elaimisto mukaan lukien. Oli rottaa, kissaa, koiraa, hevosta..... olen varma etta jossain piilossa saattoi olla viela lisaa elaimia. Nautimme hyvasta seurasta, ruoasta ja juomasta pitkalle pimeaan iltaa. Juttua olisi varmaan riittanyt seuraavan aamuun mutta saimme itsemme kuitenkin peiton alle ennen puolta yota. Mukavaa oli niin ettei seuraavana aamuna olisi halunnut jatkaa matkaa. Kirsi olisi ainakin voinut jaada ranchille rapsuttamaan koiria ja ratsastamaan loppu lomaksi.

Takaisin Hervey Bayhin

Bundabergista matkamme jatkui alaspain kohti iki-ihanaa Hervey bayta. Koska Kirsi ja Sami olivat viime kerralla jo jaaneet koukkuun paikalliseen hierojaan, olivat he varanneet taas uuden ajan sielta. Hartiat olivatkin ehtineet jo menna jumiin, sen verran tiet olivat kuprulla ja kiemuralla matkan aikana. Satuimme paikalle juuri tietenkin Halloweenillaksi joten ruokasuunnitelmat muuttuivat taasen. Talla kertaa paadyimme rannan kalaravintolaan jonka nimi taisi olla the Deck. Buffet poydan merenantimet upposivat ainakin Sirkkaan ja Seppoon. Taisi olla Sepon onnen paiva kun tarjolla oli ties mita saksiniekkaa. Vatsat taynna hyvaa ruokaa olikin mukava sitten kompia nukkumaan.

Bundaberg

Ajoimme Bundabergiin kuuluisan rommin houkuttelemana. Saimme rommin lisäksi hyvää ruokaa jonka taas valmistimme grillissä. Sami ja Kirsi tekivät vielä ostoskelureissun keskustaan ja onnistuivat löytämään ulkovalon matkailuautoomme sekä fikkarin ja Ridiä. Aikaisin nukkumaan jotta jaksamme taas huomenna jatkaa matkaa. Bundaberg olikin oikeastaan suurempi kaupunkin kuin aluksi antoi ymmärtää. Täällä olisi helposti kulunut päivä jos toinenkin.

Gladstone

Aikaisin aamusta pakkasimme myrskyn riepoitelleet tavaramme ja suuntasimme kohti Gladstonea. Matka oli mukavan lyhyt ja sujui leppoisasti. Perillä huomasimme että olimme saapuneet ehkä hienoimpaan puistoon tällä matkalla. Palkintojakin saanut puisto oli viimeistä myöten siisti ja viihtyisä. Päivä menikin sitten uima-altaassa polskutellessa ja pyykätessä sekä ruokaa tehdessä. Aurinkokin taisi paistaa hetken, kun nahka tuntuu niin mukavan lämpimältä näin nukkumaan mennessä. Seuraavaksi suuntaamme kohti kuuluisaa rommikaupunkin Bundabergia.

Matkalla takaisin. Etappi Rockhampton

Taas oli edessä pitkä ajomatka, muttei onneksi niin pitkä kuin edellinen koska olimme päättäneet säästää perheen pienintä ja jäädä jo Rockhamptoniin yöksi. Arley beachin jälkeen ei juurikaan ollut muuta kuin sokeriruokoa ja poltettua metsää. Muutaman kukkulan jälkeen alkoi näkymään lehmiä. Hassuja luppakorvaisia, kyhmyselkäisiä lehmiä. Huomasimme piakkoin että juuri nämä oudot elukat olivat Rockhamptonin ylpeys. Joka puolella oli patsaita ja kuvia näistä lehmistä. Ajoimme suoraan parkkiin ja teimme maukasta ruokaa ja ihastelimme joen pauhua vieressä. Illalla alkoi sataa. Yöllä sade vain voimistui ja tuntui että koko auto lähtee lentoon. Lottakin taisi hieman häiriintyä metelistä koska siirtyi jo puolilta öin mummin kainaloon tuhisemaan.

Retki riutoille

Aamusta nousimme jo varhain ja suunnistimme rantaan. Aussikilometrit olivat taas hieman pidempiä kuin osasimme odottaa, joten saimme tehtyä varsin reippaan aamulenkin samalla. Varauskeskuksen kömmähdyksen tai muun onnekkaan sattuman vuoksi myöhästyimme Illusionilta jolla meidän piti lähteä seilaamaan. Ryhmämme paikat löytyivät kuitenkin toisen veneen kyydistä ja meitä onnisti. Tämä retki vei meidät ensin snorklaamaan ja laitesukeltamaan riutoille. Riutat olivat uskomattoman kauniit. Vedenalainen maailma olisi vienyt mukanaan, jos vain aika olisi riittänyt koko päivän killumiseen. Erilaisista koralleista ei vaan tuntunut tulevan loppua ja näimme lukemattomia kirjavia kalalajeja jotka lähes uivat kämmenelle. Sami onnistui vielä bongaamaan suuren merikilpikonnan. Tämän jälkeen rantauduimme lähes paratiisin kaltaiselle rannalle jossa hiekka oli valkoista ja kuumaa. Siinä käristimme nahkaa hetken ja jatkoimme sitten matkaa. Lopuksi kävimme vielä katsomassa näköaloja saarten yli. Ne olivat henkeä salpaavat. Sinne olisi voinut vain jäädä ihastelemaan kaikkea kauneutta koko loppu päiväksi.
Aktiivisen päivän jälkeen olikin sitten sudennälkä. Sami ja Sirkka kävivät kaupassa hakemassa lammasta jota sitten nautimme suurella ruokahalulla. Sitten aloimmekin jo suunnittelemaan paluumatkaa.



We woke up early and headed down to the beach. Again the Aussiekilometres got to us, and we were served with a brisk morning walk. On our arrival, it became clear that Illusion had took off. Luckily for us, there was some break of communication and we weren't even booked on Sail boat Illusion, but instead on the Reef Jet, departing in 20 minutes time. This suited us better than good, since this boat offred more than just one trip with some snorkling. It had three destinations of snorkling, an incredible white sand beach and lasty, a lookout with an excellent view.

First stop, the reef. Simply amazing! Such underwater beauty. It had its very own world, that one could just awe forever. The different corals just seemed to have no end to them and we saw too many rainbow colored fishes that we could count, swimming around with us. Sami even got a glimpse of huge turtle.

Thereafter, we beached the vessle to a paradise island, where sand was white and hot, as far as the eyes can see. We sun bathed there a while and got our paparazzi shots.

Finally we got to the amazing view of the islands in our last stop. We hiked to the top of a hill, and could have stayed there for ages, just taking in the scenery.

After this active day, we were hungry like a pack of wolves. Sirkka and Sami fetched some lamb from the local butchery. It didn't take long for us to eat it all with great appetite, whilst planning our way back down south.

Pitkä matka

Kun Tannum Sands jäi taaksemme oli edessämme koko reissun pisin matka. Yli 500 km piti matkaa taittaa ennen kuin edessämme aukesi Airlie Beach. Olimme perillä vain vähän ennen kuutta joten kaikki isojen autojen paikat oli jo varattu haluamassamme puistossa. Jäimme viereiseen puistoon joka taisi olla matkamme huonotasoisin puisto. Onneksi seuraavaksi päiväksi oli varattu kauan odotettu reissu merelle. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa ja palasimme sitten takaisin autoon hikoilemaan yöksi.


From Tannum Sands, we had the longest leg of our trip ahead. Over 500km to cross, before we could see Airlie Beach. We arrived just before six o'clock and every place for a bigger vans were taken in the park we had plans to go to. We then stayed in the park next door, and this last minute plan b resulted in the worst park of our trip. We didn't mind that much though, since we had our long desired sea adventure waiting for us the next day. We went out to grab a quick bite in the near by restaurant and returned to our van for a sweatty night's sleep.

Tannum sands

Aikainen lintu otti ja pakkasi auton ja lähti liikkeelle ennen kuin lähikauppa ehti aueta. Suuntana oli Tannum Sands. Matkaa taitettiin Bruce Highwayta. Kyseinen highway ei muuten ole mikään kolme kaistaa suuntaansa vaan kuoppaa, mutkaa ja kengurun raatoja. Maisemat olivat taas upeat. Maa oli välillä niin punaista että se oli värjännyt tienkin punaiseksi. Välillä ympärillä oli mustaksi kulotettua metsää ja välillä niittyjä ja laaksoja jossa laidunsi läikikkäitä lehmiä. Pysähdyimme kauppareissulle Miriam valessa. Matkaan tarttui ruoan lisäksi myös hieman paikallista käsityötä. Tannum Sands olikin yllättävän iso paikka, odotimme jotain syrjäistä pikku kylää. Paikallisella rannalla kävi kova virtaus viereisen joen takia joten uimaranta oli hieman kauempana kuin ensin luulimme. Silti kävimme uimassa meressä jossa oli tällä kertaa suolaa ja hiekkaa vaikka muille jakaa. Onneksi caravan parkin lämmitetyssä uima-altaassa saatiin hiekanmurut pois hiuksista ja harrastettua hieman uimahyppyjä :)
Grillissä paistui Sirkan maukkaat jauhelihapihvit. Olipa muuten tuuri että Sami oli mukana vahtimassa muuten olisi kärkkäät Kookaburrat saattaneet viedä illallisemme.
Paikalliset Mitzit häätivät meidät lopulta vaunuun sisälle viettämään iltaa, koska kukaan ei halunnut jäädä niiden syötäväksi. Huomenna matka jatkuu taas pohjoiseen.


The early birds woke up at first light. After packing the vehicle, we left the park before any store had opened. Destination set at Tannum Sands using Bruce highway. The ”highway” in question, is no three lane two ways, but a bumby and wining road, splattered with Roo carcases.

The view was amazing once again. The earth was so red at times, it had diyed the road red too. On occation, around us was forest charred black and other times meddows and valleys, filled with
spotted gracing cows.

For our suprise, Tannum Sands was more than just a few buildings. The local beach had a strong current, due to the connecting river. We had a little dip, although water there was extremely sandy and salty. Right after we utilised the park's swimming pool to wash off excess sand grans from our swimwear and hair by jumping in the pool a bit.

We prepared Sirkka's tasty mince meat stakes in the park's barbie. Good thing we had Sami to scare off the eager kookaburras trying to steal our dinner. Not long from that, quite a few mitzis drove us inside the camper for the rest of the night, since the little buggers seemed to be on a feeding frenzy, main course being us. None of us wanted to have any of that! Tomorrow will be a long drive up north, so sleep is essential.

Hervey Bayn pitkä laituri

Aamusta Kirsi ja Sami riensi hoidattamaan matkan kipeyttämiä harteita ja jalkoja. Silmin nähden rentoutuneen nuoret saapuivat takaisin ja teimme kevyen lounaan, jonka jälkeen tarkoituksenamme oli suunnistaa kohti ranta bulevardia. Olimme kuulleet, että rannasta löytyisi hieno kalaravintola the Pier. Vesi kielellä suunnittelimme syövämme siellä iltasella. Ranta oli hieno mutta vesi sameampaa kuin Noosassa. No eihän kaikkialla voi olla paratiisin kirkkaat vedet :) Virkailijan kertoma kilometri oli oikeasti hieman enemmän, ehkä viisi, joten otimme lopulta taksin jolla suhautimme ravintolan viereen. Ravintola sijaiti kuuluisan 880m pitkän laiturin vieressä. Laituri on alunperin ollut 1100m pitkä mutta siitä on saatu säilytetyksi vain tuo 880m. Sillä on kuljetettu junalla laivojen lastina olleita tavaroita eteenpäin. Näin jälkikäteen kun katsoo vanhaa puulaituria niin ei tulisi mieleenkään laittaa junaa siihen päälle kulkemaan. No, ennen oli miehet rautaa jne...
Nälkä iski yllättäen noin tuntia suunniteltua aiemmin emmekä olleet ihan varmoja ravintolan dress codesta. Meillä oli päällä varmaan heidän mittapuun mukaan liian vähän hihaa ja lahjetta. Suuntasimme siis viereiseen ravintolaan jossa saimme uskomattoman hyviä King Prawnseja. Sitten olikin hyvä suhauttaa takaisin vatsan viereen koisimaan.


First thing, Kirsi and Sami went to get their feet and shoulders treated. Visibly refreshed the youngsters ariived back and we made a light lunch before heading out to the shore boulevard. He had some inside information about a sea food restaurant called the Peer.

With our mouths watering, we had plans to have dinner there. The beach was lovely, but not so clear as in Noosa. Well, not every place can have paradice like waters. It turned out that Aussie kilometre is more like 5, so we gave up and took a taxi to get there.

The restaurant takes its name from the residing 880m peer, that was preserved from the original 1100m wooden peer. It used to serve as a railroad, loading cargo from ships to land. Looking at it now, one wouldn't dream of placing a train on that wood peer! So I guess it's true, men used to be tougher before...

Hunger to us an hour before the restaurant opened, and we were'nt quite sure of our attire, as it seemed like a place that held a strict dress code. We might have been out in just a little less of sleeve and a bit short on trousers.

So we played it safe and headed to the palce next door. It didn't dissapoint, and we got some excellent garlic king prawns. From that, it was good to taxi along to go sleep next to our bellys.

Kohti Hervey Bayta

Pakkasimme auton haikein mielin Noosassa. Jäihän taaksemme sen ihanat hiekkarannat ja kirkasvetiset rannat. Matkamme jatkui kohti pohjoista ja seuraavana etappina oli Hervey Bay. Ilta kului kuten odottaa saattaa grillatessa ja maisemia ihastellessa. Sami ja Kirsi sai varatuksi seuraavaksi aamuksi hierojalle ajan joten matkailun kipeyttämät hartiat ja jalat saisivat vihdoin kyytiä. Paikka oli kyllä carava parkien aateliaa. Kaikkialla oli todella siistiä ja uutta. Päätimme jäädä vielä seuraavaksikin päiväksi.


We packed the caravan with solumn minds in Noosa. After all we were leaving behind gorgeous sand beaches and clear warm waters.

Our journey continued heading north and next stop was going to be Hervey Bay. The time post to our arrival there passed in familiar terms, grilling and gazing the new scenery. Sami and Kirsi managed to book a massagin sessions to the next morning, so the travellers were finally going to get their sores mended.

The caravan park was a pearl among the many lesser attractive ones. Really clean and new everywhere. So we were happy to stay another night there.

Herätys joskus neljän korvilla kun paikalliset siivekkäät aloittavan konserttinsa, mikä ei ole mikään huono herätyskello, on niillä niin ihmeelliset äänet. Ei niitä näy, mutta ne on silti siellä. Lottakin heräsi ajoissa joten isovanhemmat saivat aamuviihdykettä. Teimme paikallisella bussilla tutustumismatkan kaikkiin mahdollisiin lähikyliin ja tuli sellainen tunne ettemme osaa koskaan takaisin. Keskipäivä vietettiin Noosan mahtavalla biitsilä, merivesi on turkoosin sininen ja lämpötila 21, mikä tuntui lämpimältä.Takaisin tultiin "butcherin" kautta, saimme mahtavat fileet jotka paistettiin viereisellä barbeque paikalla. Kaskaimet aloittivat huumaavan konserttinsa iltakuudelta. Pimeys laskeutuu maisemaan.


Wake up call was around 4 o'clock, as the localbird community started their concert. Not a bad alarm clock, listening to some amazing singing. Lotta woke up early too, so the grand parents got their morning amusement from her also.

We did some bus touring to get to the beach. We drove such loops, that we agreed in unison to get a taxi home, otherwise we would get utterly lost and never get back.

We got to spend our afternoon in Noosa's incredible beach, with clear, warm waters. After the best day ever, we ordered our taxi to the butchers.

After night fall, we grilled some yammy lamb fillets again in our caravan park, whilst beetles started their overwhealming consert.

Pästään lopultakin liikkeelle

Saatiin motorhome lopultakin Redciffeen ja kuormaus alkoi. Vekotin näytää ihan hyvältä, kun vastaanotimme 6:n hengen välineen, vaikka olimme maksaneet pienemmästä. Tavaroita pakataan kuin veneeseen, vaikka lokerot ovat eri paikoissa.Liikenteesen pääsimme ihan sopivaan aikaan, eikä "vehiclellä" liikkuminen tuntunut yhtään ihmeelisemmältä kuin Primulan vanhalla Gommerilla ajo, paitsi että tässä on automaattiloota ja iso turbo diesel, mikä vastaa kaasun painamiseen tosi tehokkaasti. Ensimmäinen legi oli Etthamogan bubille, minne selvisimme ihan muun liikennnevirran mukana. Päätimme ajaa rantatietä jossa riitti ympyröitä myötäpäivään. TomTom on ihan hyvä väline kun se kertoo jopa ympyrästä ulosajon. Löysimme sen avulla jopa Caravanpaikan johon olimme tähdänneet,eli Tewantin mahtavaan caravan parkkiin. Paikallinen opas neuvoi paljonko rattia piti vääntää missäkin kohdassa ja saimme vaunun pysäköityä säntilliseen paikkaan. Nukkuminenkin onnistui kohtalaisen hyvin.


It was time to get the motorhome for two weeks. We drove it to Redcliffe and the loading begun. This home on wheels looked good, since we got a model for six people, after paying for the smaller one we had reserved. Everything get packed like they do on a boat, even though the cabins are in slightly different places.

We managed to get rolling in decent time and operating the vehicle was no harder than the good old Primula's bread lorry Gommer, except this one had automatic transmission and a huge trubo diesel, that is really responsive.

Our fist leg was to Etthamogah pub, and we got there nicely following the flow of traffic. From there, we decided to follow the shoreline. This route had tons of roundabouts it seemed. Our Tomtom showed it's claws here as it even tells which exit to take.

Eventually we found our caravan park in Tewantin. Their vallee service guided us to our designated spot, which was nice. Our first night a reasonable success, as everyone got to rest just fine.

Mount Mee

Koska vuorimaisemat olivat eilen mukavia, paatimme kayda ajamassa Moun Meen lenkin. Tie sinne on mukavan mutkainen ajaa ja Pajero selvisi maista valittamatta. Nakoaloja riitti ja raikas tuuli teki olosta helpon. Salmen suosittelema ravintola oli saanut tayden tilauksen, ja kertoivat meille etta voisivat palvella meita vasta 45 min kuluttua. Jatkoimme etsien vineryia jonka loysimmekin. Paikka oli aivan uskomattoman hieno, viinitarhat ymparilla, laaksossa lampia ja puiden varjot kelpasivat hevosille. Sinnekin oli tulossa suuri tilaus, mutta tarjoilija rakensi meille oman nurkkauksen jossa voisimme ruokailla. Nautimme erikoisesti lampaan fileista rosmariiniperunoiden kera. Hyva paikan valinta ja paatimme etta tulemme toistekin. Kun itse olin joutunut painamaan kaasua maelle noustessa, niin Sami nojasi jarruun alas tullessa.


Since the mountain view was so nice yesterday, we decided to see mt Mee too. The road there was pleasanlty curvy and our Pajero climbed up without any moans. Views were breath taking and a nice cool breeze made our stay a pleasent one.

The restaurant Salme had recommended was full, and we would have to wait there 45 minutes to get served. Hungry as we were, we travelled forward to a winery that the garcon directed us to. And lucky we did, since the place was simply incredible. Surrounded by wineyards, a pond in the valley and some horses gracing in the shadows, provided by beautiful trees.

This restaurant was expecting a group too with a full table setting, but they managed to fit us in at the back corner with huge glass windows revealing the landscape for the whole duration of our meal.

They fondeled our taste buds with succulant lamb fillet with rosemary country potatoes. This place seemed to be an excellent choise for any meal, and they even gave us a courtesy wine botlle, just for our five minute wait!

We switched drivers and Sami got to lean on the brakes going downhill, after Seppo had enjoyed Pajeros performance getting up there.

Nakoaloja maella ja meren rannassa

Ajeltiin Clashouse mountinille Moreyfieldin ja "kapustan" kautta. Maisema muuttuu kun noustaan ylemmas eli mantymetsaa ja valilla sita tavaomaista gumtreeta. Nakoalapaikalta nakyy uskomattomia kalliomuodostelmia. Aivan kuin maa olisi ollut taynna sulaa kivea joka on pursottunut reijista ylos. Sielta sitten itaan Briebie islandille josta loytyy rauhallinen uimaranta, kymmenia kilometreja valkoista korallihiekkaa jota tyyni meri on seulonut. On vaikea kasittaa etta tyyni meri on aina saman lampoinen, eli n. 23, kun meilla kotivesilla se vaihtelee n 20 astetta.


We drove to Glass house mountains through Moreyfield and Caboocha. The scenery changes higher up, more pine trees and still some more common gum trees too.

The lookout offered some amazing rock formations. As if molten rock had been squeesed up from holes in the ground. A quick visit there, and we were off to Bribie Island, with a serene swimming beach. Tens of kilometres of white coral sand, genlty carried in by the Pacific Ocean.

It's hard to grasp, that the ocean is always at a constant roughly 23 degrees, when our local Finnish oceans vary from frozen to swimmable 20 degrees.

Paikallisia elaimia ja serustelua

Tosi lammin paiva, eli matkaan paikalliseen Alma Parkkiin jossa saa kuvan paikallisesta elaimistosta. Nestetta oli varattava koko porukalle, ettei helle iske kesken paivan, niinkuin on nayttanyt kayvan paikalliselle elaimelle. Retki onnistui inhan hyvin kun ostettiin maantiekartta, jotta tiedamme missa ollaan. Illalla Greg ja Samuel tulivat tapaamaan kaukaisia sukulaisiaan ja nautimme taas maittavan kala-aterian(sweet lip on hyva paikallinen kala).



A really warm and nice day. We headed to the local Alma Park, to get a glimpse of the Aussie wildlife. Packed heaps of fluids to keep ourselves hydrated. By the look of all the thirsty looking animals, we did the right thing.

The trip was a success, not counting the navigational problems. Even that wasn't a problem, not after we bought a map. Greg and Samuel came to meet and greet their distant relatives in the evening. We enjoyed a delishious sweet lip dinner with them, swapping stories and laughing alot.

Tutustumista lahiymparistoon

Aamurutiinien harjoittelua, ne riippuvat aina siita miten Lotta on nukkunut tai ei yon aikana. Kaytiin shoping kiertueella ja tavattiin sattumalta Gun-Liss ja Gunnar. Hankittiin videotallennusvaline, eli elavaakin kuvaa saadaan tallennetua kunhan opitaan kayttamaan aparaattia. Lotta sai oman uima-altaan, mika oli tosi mieluisa.


Practising our morning routines, that go according to Lotta's sleep (or no sleep) of the night. We went shop hopping and by pure chance ran into Gun-Liss and Gunnar. Seppo bought the video cam he had coveted, whitch means we're going to get some motion pictures taken, right after we learn how to use the aparatus. Lotta got her own swimming pool, that has been the highlight of her trip.

Ukkosta ilmassa

13.10 tiistai
Aamulla rankka sumu joka haihtui ja ilma alkoi lammeta. Hoideltiin kaikenlaisia kotihommia, uima-allashuoltoa, korjattavien asioiden tutkintaa ja lapsenhuoltoa. Iltapaivalla Marjatan ja Einon luokse. Ukkossade puhdisti aikaisemman punaisen polyn auton pinnasta. Nautittiin maittava barbeque Einon hoitaessa grillimestarin hommia. Onneksi ukkonen puhdisti ja viilensi ilmaa, jotta
saamme nukuttua paremmin.


Heavy fog this morning. It soon cleared after the air started to warm up, though. We did some chrores; pool cleaning, asessing some things to fix and a bit of baby care. Then, to Marjatta's and Eino's in the afternoon.

A nice thunder strom helped to clear away the red dust accumulated on our car. We enjoyed a tasty barbeque meal, courtesy of chef Eino. The nice after storm cool helped our next night's sleep.

Elama asettuu raiteelleen

Nukuttiin ensimmainen kerta ihan oikeaan aikaan. Ilmeisesti sopeudumme tammoisenkiin ajoitukseen. Kaytiin tutustumassa 50 hehtaarin kauppakeskukseen ja saatiin lopultakin auton tankkiin polttoainetta. Elama tuntuu normaalisoituvan ja opimmme maan tavoillle. Huomiseksi on luvattu melkein 30 astetta lamminta joten sopeutuminen jatkuu.

First time we slept at normal hours. It seems we can adjust after all. We went to see a 50 acre mall and finally got some fuel for our ”win-a-bagle”. Life seems to normalize and we are getting used to the local habits. Weather rises to 30 tomorrow, so the accomodating continues.

Perilla paratiisissa

11.10 Aamu alkoi sataisena ja olimme tyytyvaisia etta Salmen vesitankkiin tuli taydennysta. Ilmastoon totuttelu tuntuu kestavan, vaikka mitaan sokkia ei ollut. Oli meidankin mielesta melkein viileaa n (22) kun kavaisimme Aneten luona. Nautimme iltapaivalla Aneten kaupasta hankkimiamme meren antimia: alkupaloiksi muutama osteri ja sitten suolaisen veden kaloja paaruuaksi, Kylla kelpasi.

Jatkoa edelliseen . Naytti silta etta joku oli kaapannut juuri sen auton jonka olimme varanneet. Sami kysyi viela puhelimessa etta olinko se mina, mutta eivat osanneet sanoa. Aamulla (paikalliseen aikaan, sain kuitenkin vahvistuksen, etta varaus onnistui). Aamulla taas autovuokraamon luo hakekaan autoa, ja toteamaan ettei se ollut saatavilla. Paikallinen virkailija kuitenkin hoiti hommansa ja hankki meille lahes vastaavan kukuneuvon joka pitaa noutaa Brisbanen kentalta. Monien kiemuroiden jalkeen saimme kuitenkin Pajeron avaimet ja jaimme odottamaan baby seatia, joka aikanaan tuli( ozi way to do it). Baby seatin asennus oli taysin kasittamaton koska luulimme etta taalla on tosi tiukat maaraykset. Johtopaatos moisesta asennuksesta oli se etta Sami haluaa turvata lapsensa vaaroilta, siten kun me teemme Euroopassa.
se

Melkein paivantasaajalla

Uusi kone ja uudet emot, ( vai onko ne ajettu lapi jostain tuutista, mitka mahtuvat vaan standardiin tyoasuun, ovat niin saman nakoisia) Paremmat penkit, ja stuertti oli taas huolestunut Lotan ruokinnasta, mutta Kirsi pelasti hanetkin pulasta. Tama tuntui jo lahtiessa lyhyemmalta lennolta joten jaimme vain odottamaan Australain rannikon lahestymista. Tulihan se sielta parin turbolenssin jalkeen, ja totesimme etta olemme todella kuivalla maalla. Austraalian ylitys kesti kuitenkin n.4 tuntia, ennenkuin saavuimme Brisbaneen. Tulovastaanotto oli taas muuttunut, eli kaikki samassa jonossa jonka jalkeen kuulusteluun mita aiotte tuoda Australian lintukotoon. Selvisimme testista ilmeisesti Lotan tiukan katsee avulla, koska kaikki viranomaiset olivat meille tosi ystavallisia. Taxi service toimi paremmin kuin odotimme, ja saavuimme Salmen luo ihan santilliseen aikaan. Seuraavan aamuna oli vahan vaikea asennoitua tahan paikalliseen paratiisiin (lampotila n. 25 aurinko paistaa etta pitaa varoa ettei polta nahkaansa) Illalla aloimme hankkia paikalliskulkuneuvoa netin kautta mika ei ollut vaikeaa (tarjontaa on) loysimme juuri sen minka halusimme, mutta sitten joku petti, ja jouduimme soittamaan peraan.



Another plane and new flight attendants, or are these just clones of the previous ones?, they all look so much alike. Better seats this time, and better screens too. Again they got worried about Lotta's meals, but Kirsi savvily saved the day again, being the portable baby food factory.

We were already optimistic about this flight as it was the last one, so it seemed shorter from the get go. Or we were just so numb from the 24 hours passed. We passed Australia's costline just after some breaf turbulence, and we finally flew over Aussie ground. There was still 4 hours of flight to be expected, before arriving to Brisbane though.

Check in was changed again, meaning one long queue to the 3rd degree questioning for any suspicious goods, that one might smuggle to safe heaven of Australia. For us an easy task tough, since Lotta's tight stare and winning smile at the customs officer allowed a free pass. Next we got a big taxi and it brought us to Salme in a record time.

The following morning came, and along it, the local paradise. 25c and full blast sunshine, we were cautious not burn our northern skins. And for the most part, we did. Our first order of business was to acquire a rental car, which proved to be a bit of a hassle. But after a couple of phone calls, two hours surfing the net, and a drive to the airport, we managed to get our hands on a Mitsubishi Pajero 4wd. With a nice discount for our troubles :)

Matkalla maailmalle

Lento Frankfurtiin oli vain pieni esilento. Siella jouduimme uudelleen viisa harjoituksiin jotka olivat ihan yhta vaikeat kuin Suomessa, tuntui silta etta halusivat paasta meista eroon hinnalla milla hyvansa kunhan saisivat parakraafit jarjestykseen.

Saivathan he lopulta ne siihen malliin etta paasimme koneeseen melkein viimeisina. Meille oli varattu erikoispaikka mihin sai kiinnitettya lapsilaatikon, mika osoittautui aivan hyvaksi keksinnoksi ainakin Lotan mielesta. Tassa Airbussissa oli erikoisen kapeat istuimet joihin piti oikein asettua, eika ainakaan putoamisvaaraa ollut. Singaporen Airlinesin henkilokunta hoiti hommansa viimeisen paalle hienosti adoptoiden meidat heidan erikoisasiakkaikseen. Palvelu pelasi ja olivat kovin tyytyvaisia kun Kirsi lupasi ruokkia lapsensa omilla evailla.

Lento Frankfurtista Singaporeen kestaa tovin eika aikaa kannata ajatella, joten elettiin Lotan aikataulujen mukaan. Ongelmia ei tullut, valilla seurusteltiin ja valilla syotiin.
Nukkuminen ei kuitenkaan onnistunut kovinkaan hyvin johtuen huonoista istuimista. Saavuttuamme Singaporen valtavalle lentokentalle, etsimme seuraavan yhteyden lahtoportin ja siirryimme transit hallin puolelle kuluttamaan aikaamme ja kaydaksemme maailman parhaiten hoidetuissa WC tiloissa ( lattialta voisi varmaan syoda)


The flight to Frankfurt was just a little hop compared to what was to follow. And again, the officials had to jump through hoops when clearing our visas. A usual ordeal with aussie visas, they tell us. After a while, it felt as they just wanted to get rid of us, at any cost.

Finally, the paper work was in order, and we were next to last ones to board the plane. We had special seats, in the baby basinet position. This worked out better than expected and Lotta was a happy camper throughout the next two flights. For us, it was a little different. This airbus had extra narrow seats, that you really had to squeese into. Well, atleast there was no fear of falling off :p The staff of Singapore airlines did a heck of a job, adopting us as their favourite customers. The service was phenomenal and they were happy and releived, when Kirsi said she would take care of Lotta's nourishment, with her own private milk bar.

It's a long way from Frankfurt to Singapore, and the best way to manage, is not to think of the time passing. And as it's been for the last 5 months, we were living by Lotta's schedule anyway. Amazingly enough, there was no trouble. She ate and she slept, all through the takeoffs and landings, and the cry's of every other baby or small child. For the rest of us though, no sleep at all, since the seats were just so uncomfortable.

After arriving to the gigantic Singapore airport, we sought out the connecting flight's gate. We hiked to transit hall, to spend some time and to visit the worlds tidyest toilets (you could propably eat from those floors)

Höyryjunassa

Tässä porukan nuorimmainen harjoittelee reppumatkailua

Matkakuumetta

Matkalle lähdön hetki lähestyy. Vielä viikko ja 1 päivä jolloin lennämme Lehtilän perheen kanssa Austraaliaan Frankfurtin ja Singaporen kautta Brisbaneen.

Queensland 2009

Tarkoitus on tutustua Queenslandin itärannikkoon.