Suuntana down under

On taas tullut aika jolloin pohjoinen pallonpuolisko alkaa pimetä ja jäähtyä. Tarkoitus on siirtyä sille puolelle palloa missä päivä pitenee ja kevät on parhaimmillaan. Molemmilla matkalaisilla oikein kunnon flunssa päällä. On yskitty palleat kipeiksi ja nyt on käyty jo tohtorilla ettei vaan viedä elävää pöpöä Salmelle ja muille tutuille. Matlaukkujen pakkaaminen alkaa ja valmistaudumme lauantain myöhäislentoon Bankokin ja Sidnin kautta Brisbaneen jonne saavumme maanantaiaamupäivällä paikallista aikaa.
SV

Noosa.... eikun Marcus beach

Lahdimme ajoissa liikkeelle ehtiaksemme viettamaan viela kokonaisen ihanan paivan Noosan rannoilla. Paastyamme sinne huomasimme etta paikalla oli muutama muukin ihminen. Noosassa oli alkamassa triathlonkisat. Totesimme pienien parkkiongelmien jalkeen, etta lahdemme jonnekin hieman kauemmaksi tungoksesta nauttimaan rannasta. Ajoimme muutaman minuutin rantaa alaspain ja paadyimme kai Marcus Beachille. Kaunista rantaa ja aaltoja. Mitapa muuta sita voisi toivoa. Lotalle laitettiin vatiin myos hieman vetta ja siita riittikin sitten iloa pitkaksi aikaa. Nalka ajoi meidat kuitenkin lopulta liikkeelle ja suuntasimme Yvonnen luo kohti Moreyfieldia. Siella meita odottikin koko jengi, kirjava elaimisto mukaan lukien. Oli rottaa, kissaa, koiraa, hevosta..... olen varma etta jossain piilossa saattoi olla viela lisaa elaimia. Nautimme hyvasta seurasta, ruoasta ja juomasta pitkalle pimeaan iltaa. Juttua olisi varmaan riittanyt seuraavan aamuun mutta saimme itsemme kuitenkin peiton alle ennen puolta yota. Mukavaa oli niin ettei seuraavana aamuna olisi halunnut jatkaa matkaa. Kirsi olisi ainakin voinut jaada ranchille rapsuttamaan koiria ja ratsastamaan loppu lomaksi.

Takaisin Hervey Bayhin

Bundabergista matkamme jatkui alaspain kohti iki-ihanaa Hervey bayta. Koska Kirsi ja Sami olivat viime kerralla jo jaaneet koukkuun paikalliseen hierojaan, olivat he varanneet taas uuden ajan sielta. Hartiat olivatkin ehtineet jo menna jumiin, sen verran tiet olivat kuprulla ja kiemuralla matkan aikana. Satuimme paikalle juuri tietenkin Halloweenillaksi joten ruokasuunnitelmat muuttuivat taasen. Talla kertaa paadyimme rannan kalaravintolaan jonka nimi taisi olla the Deck. Buffet poydan merenantimet upposivat ainakin Sirkkaan ja Seppoon. Taisi olla Sepon onnen paiva kun tarjolla oli ties mita saksiniekkaa. Vatsat taynna hyvaa ruokaa olikin mukava sitten kompia nukkumaan.

Bundaberg

Ajoimme Bundabergiin kuuluisan rommin houkuttelemana. Saimme rommin lisäksi hyvää ruokaa jonka taas valmistimme grillissä. Sami ja Kirsi tekivät vielä ostoskelureissun keskustaan ja onnistuivat löytämään ulkovalon matkailuautoomme sekä fikkarin ja Ridiä. Aikaisin nukkumaan jotta jaksamme taas huomenna jatkaa matkaa. Bundaberg olikin oikeastaan suurempi kaupunkin kuin aluksi antoi ymmärtää. Täällä olisi helposti kulunut päivä jos toinenkin.

Gladstone

Aikaisin aamusta pakkasimme myrskyn riepoitelleet tavaramme ja suuntasimme kohti Gladstonea. Matka oli mukavan lyhyt ja sujui leppoisasti. Perillä huomasimme että olimme saapuneet ehkä hienoimpaan puistoon tällä matkalla. Palkintojakin saanut puisto oli viimeistä myöten siisti ja viihtyisä. Päivä menikin sitten uima-altaassa polskutellessa ja pyykätessä sekä ruokaa tehdessä. Aurinkokin taisi paistaa hetken, kun nahka tuntuu niin mukavan lämpimältä näin nukkumaan mennessä. Seuraavaksi suuntaamme kohti kuuluisaa rommikaupunkin Bundabergia.

Matkalla takaisin. Etappi Rockhampton

Taas oli edessä pitkä ajomatka, muttei onneksi niin pitkä kuin edellinen koska olimme päättäneet säästää perheen pienintä ja jäädä jo Rockhamptoniin yöksi. Arley beachin jälkeen ei juurikaan ollut muuta kuin sokeriruokoa ja poltettua metsää. Muutaman kukkulan jälkeen alkoi näkymään lehmiä. Hassuja luppakorvaisia, kyhmyselkäisiä lehmiä. Huomasimme piakkoin että juuri nämä oudot elukat olivat Rockhamptonin ylpeys. Joka puolella oli patsaita ja kuvia näistä lehmistä. Ajoimme suoraan parkkiin ja teimme maukasta ruokaa ja ihastelimme joen pauhua vieressä. Illalla alkoi sataa. Yöllä sade vain voimistui ja tuntui että koko auto lähtee lentoon. Lottakin taisi hieman häiriintyä metelistä koska siirtyi jo puolilta öin mummin kainaloon tuhisemaan.

Retki riutoille

Aamusta nousimme jo varhain ja suunnistimme rantaan. Aussikilometrit olivat taas hieman pidempiä kuin osasimme odottaa, joten saimme tehtyä varsin reippaan aamulenkin samalla. Varauskeskuksen kömmähdyksen tai muun onnekkaan sattuman vuoksi myöhästyimme Illusionilta jolla meidän piti lähteä seilaamaan. Ryhmämme paikat löytyivät kuitenkin toisen veneen kyydistä ja meitä onnisti. Tämä retki vei meidät ensin snorklaamaan ja laitesukeltamaan riutoille. Riutat olivat uskomattoman kauniit. Vedenalainen maailma olisi vienyt mukanaan, jos vain aika olisi riittänyt koko päivän killumiseen. Erilaisista koralleista ei vaan tuntunut tulevan loppua ja näimme lukemattomia kirjavia kalalajeja jotka lähes uivat kämmenelle. Sami onnistui vielä bongaamaan suuren merikilpikonnan. Tämän jälkeen rantauduimme lähes paratiisin kaltaiselle rannalle jossa hiekka oli valkoista ja kuumaa. Siinä käristimme nahkaa hetken ja jatkoimme sitten matkaa. Lopuksi kävimme vielä katsomassa näköaloja saarten yli. Ne olivat henkeä salpaavat. Sinne olisi voinut vain jäädä ihastelemaan kaikkea kauneutta koko loppu päiväksi.
Aktiivisen päivän jälkeen olikin sitten sudennälkä. Sami ja Sirkka kävivät kaupassa hakemassa lammasta jota sitten nautimme suurella ruokahalulla. Sitten aloimmekin jo suunnittelemaan paluumatkaa.



We woke up early and headed down to the beach. Again the Aussiekilometres got to us, and we were served with a brisk morning walk. On our arrival, it became clear that Illusion had took off. Luckily for us, there was some break of communication and we weren't even booked on Sail boat Illusion, but instead on the Reef Jet, departing in 20 minutes time. This suited us better than good, since this boat offred more than just one trip with some snorkling. It had three destinations of snorkling, an incredible white sand beach and lasty, a lookout with an excellent view.

First stop, the reef. Simply amazing! Such underwater beauty. It had its very own world, that one could just awe forever. The different corals just seemed to have no end to them and we saw too many rainbow colored fishes that we could count, swimming around with us. Sami even got a glimpse of huge turtle.

Thereafter, we beached the vessle to a paradise island, where sand was white and hot, as far as the eyes can see. We sun bathed there a while and got our paparazzi shots.

Finally we got to the amazing view of the islands in our last stop. We hiked to the top of a hill, and could have stayed there for ages, just taking in the scenery.

After this active day, we were hungry like a pack of wolves. Sirkka and Sami fetched some lamb from the local butchery. It didn't take long for us to eat it all with great appetite, whilst planning our way back down south.