taas Australiaan

Nyt alkaa olla lähellä löhtö toiselle puolen palloa, joten blogiin saattaa tulla päivityksiä

Ilmoituksen mukaan putouksen kiertava polku ei soveltunut pyoratuolilla kuljettavaksi ja oli n 4,6 km pitka. Nuo rappuset viidakossa meinasi ottaa mehut kulkijoista joten usein pidettiin taukoja

Kuva ei ihan kerro miten pitka se putous oli

Walkaround Kondolilla falls

Tassa yleiskuva Montvillin turistialueesta. Useimmat nimet ovat aboriginaalien antamia ja esim. Kondalilla falls tarkoittaa ryntaavaa vetta joka putoaa 80 m, on varmaan sadeaikaan hurjan nakoinen

Paivaretki Mountvilliin

Maanantaina 10. pv oli oli mukavan puolipilvinen paiva ja paatimme lahtea tutustumaan Mountvillin alueeseen. Ajelimme pohjoista kohden ja TomTom neuvoi naisen aanella minne mennaan. Jossain kohdassa silla oli vaara kartta matkassa kun ohjasi meidat kahteen paattyvaan tiehen. Oli otettava oma arviontimenetelma kayttoon ja loydettiinhan Mountville vaikka mutkan takaa. Pienen valipalan jalkeen paatimme tutustua lahella olevaan Kondalilla fallsiin, jonka putouskorkeus on 80m. Sinne vei polku sademetsan halki ja valilla oli satoja portaita.

Perjantai 7.10.

Paivat ovat kuluneet paikalliseen ilmastoon totutellessa. Keskiviikkoiltapaivalla joutui laittamaan pitkat housut jalkaan kun lampotila putosi alle 20 c. Torstaina satoi jolloin tehtiin hankintoja ja kaytiin Einolla ja Marjatalla. Tanaan on jo shortsikeli ja aurinko paistaa.
SV

Lahdimme lauantaina ennen puolta yota Helsingista Finnairin kyydilla kohti Bankokia. Kone oli tapo taynna ja suuri osa jotain himalajan pipopaita joista usealla oli ilmeisesti lentopelko koska olivat tankanneet ihan kunnolla. Taisivat nukahtaa ihan heti, kun ei mitaan kuulunut lahdon jalkeen. Bankokiin tultiin ihan ajoissa, mutta pyorimme nakojaan domestik puolella ennen kuin loysimme taxfree myymalat ja ravintolat Sielta jatkoimme 4 tunnin kuluttua British Airwaysin kyydilla kohti Sidnya. Tuo jumbo oli paljon aanekkaamppi kuin finskin Airbus. Toinen yo taistelua unesta ahtaudessa, ja olimme perilla auringonnousun jalkeen. Kaikkien turvatarkastuksien tullitarkastuksien jalkeen saimme paikat Quantasin paikallislennolle Sidnista Brisbaneen. Saimme pakettiautotaxin. Kuski oli jostain itamailta ja ajoi siihen tyyliin mutta nukahteli ajoittain rattiin. Ihmeen kaupalla selvisimme kuitenkin perille, jossa oli lammin vastaanotto. Alkoi ankara taistelu unta vastaan jonka voitimme 4/0 koska menimme nukkumaan vasta 18.00 paikallista aikaa.

Tiistai 4.10
Saimme nukuttua hyvin , ja nousimme vasta 8n aikaan ylos. Tuntui aivan kuin se nukkuminenkin vasyttaisi. Pikainen kaynti kaupoilla ja iltapaivaunet ja ruokaa. Nyt alkaan elama asettua raiteilleen. Alamme totutella paikalliseen ellamaan ja kelloon.
SV

Suuntana down under

On taas tullut aika jolloin pohjoinen pallonpuolisko alkaa pimetä ja jäähtyä. Tarkoitus on siirtyä sille puolelle palloa missä päivä pitenee ja kevät on parhaimmillaan. Molemmilla matkalaisilla oikein kunnon flunssa päällä. On yskitty palleat kipeiksi ja nyt on käyty jo tohtorilla ettei vaan viedä elävää pöpöä Salmelle ja muille tutuille. Matlaukkujen pakkaaminen alkaa ja valmistaudumme lauantain myöhäislentoon Bankokin ja Sidnin kautta Brisbaneen jonne saavumme maanantaiaamupäivällä paikallista aikaa.
SV

Noosa.... eikun Marcus beach

Lahdimme ajoissa liikkeelle ehtiaksemme viettamaan viela kokonaisen ihanan paivan Noosan rannoilla. Paastyamme sinne huomasimme etta paikalla oli muutama muukin ihminen. Noosassa oli alkamassa triathlonkisat. Totesimme pienien parkkiongelmien jalkeen, etta lahdemme jonnekin hieman kauemmaksi tungoksesta nauttimaan rannasta. Ajoimme muutaman minuutin rantaa alaspain ja paadyimme kai Marcus Beachille. Kaunista rantaa ja aaltoja. Mitapa muuta sita voisi toivoa. Lotalle laitettiin vatiin myos hieman vetta ja siita riittikin sitten iloa pitkaksi aikaa. Nalka ajoi meidat kuitenkin lopulta liikkeelle ja suuntasimme Yvonnen luo kohti Moreyfieldia. Siella meita odottikin koko jengi, kirjava elaimisto mukaan lukien. Oli rottaa, kissaa, koiraa, hevosta..... olen varma etta jossain piilossa saattoi olla viela lisaa elaimia. Nautimme hyvasta seurasta, ruoasta ja juomasta pitkalle pimeaan iltaa. Juttua olisi varmaan riittanyt seuraavan aamuun mutta saimme itsemme kuitenkin peiton alle ennen puolta yota. Mukavaa oli niin ettei seuraavana aamuna olisi halunnut jatkaa matkaa. Kirsi olisi ainakin voinut jaada ranchille rapsuttamaan koiria ja ratsastamaan loppu lomaksi.

Takaisin Hervey Bayhin

Bundabergista matkamme jatkui alaspain kohti iki-ihanaa Hervey bayta. Koska Kirsi ja Sami olivat viime kerralla jo jaaneet koukkuun paikalliseen hierojaan, olivat he varanneet taas uuden ajan sielta. Hartiat olivatkin ehtineet jo menna jumiin, sen verran tiet olivat kuprulla ja kiemuralla matkan aikana. Satuimme paikalle juuri tietenkin Halloweenillaksi joten ruokasuunnitelmat muuttuivat taasen. Talla kertaa paadyimme rannan kalaravintolaan jonka nimi taisi olla the Deck. Buffet poydan merenantimet upposivat ainakin Sirkkaan ja Seppoon. Taisi olla Sepon onnen paiva kun tarjolla oli ties mita saksiniekkaa. Vatsat taynna hyvaa ruokaa olikin mukava sitten kompia nukkumaan.

Bundaberg

Ajoimme Bundabergiin kuuluisan rommin houkuttelemana. Saimme rommin lisäksi hyvää ruokaa jonka taas valmistimme grillissä. Sami ja Kirsi tekivät vielä ostoskelureissun keskustaan ja onnistuivat löytämään ulkovalon matkailuautoomme sekä fikkarin ja Ridiä. Aikaisin nukkumaan jotta jaksamme taas huomenna jatkaa matkaa. Bundaberg olikin oikeastaan suurempi kaupunkin kuin aluksi antoi ymmärtää. Täällä olisi helposti kulunut päivä jos toinenkin.

Gladstone

Aikaisin aamusta pakkasimme myrskyn riepoitelleet tavaramme ja suuntasimme kohti Gladstonea. Matka oli mukavan lyhyt ja sujui leppoisasti. Perillä huomasimme että olimme saapuneet ehkä hienoimpaan puistoon tällä matkalla. Palkintojakin saanut puisto oli viimeistä myöten siisti ja viihtyisä. Päivä menikin sitten uima-altaassa polskutellessa ja pyykätessä sekä ruokaa tehdessä. Aurinkokin taisi paistaa hetken, kun nahka tuntuu niin mukavan lämpimältä näin nukkumaan mennessä. Seuraavaksi suuntaamme kohti kuuluisaa rommikaupunkin Bundabergia.

Matkalla takaisin. Etappi Rockhampton

Taas oli edessä pitkä ajomatka, muttei onneksi niin pitkä kuin edellinen koska olimme päättäneet säästää perheen pienintä ja jäädä jo Rockhamptoniin yöksi. Arley beachin jälkeen ei juurikaan ollut muuta kuin sokeriruokoa ja poltettua metsää. Muutaman kukkulan jälkeen alkoi näkymään lehmiä. Hassuja luppakorvaisia, kyhmyselkäisiä lehmiä. Huomasimme piakkoin että juuri nämä oudot elukat olivat Rockhamptonin ylpeys. Joka puolella oli patsaita ja kuvia näistä lehmistä. Ajoimme suoraan parkkiin ja teimme maukasta ruokaa ja ihastelimme joen pauhua vieressä. Illalla alkoi sataa. Yöllä sade vain voimistui ja tuntui että koko auto lähtee lentoon. Lottakin taisi hieman häiriintyä metelistä koska siirtyi jo puolilta öin mummin kainaloon tuhisemaan.

Retki riutoille

Aamusta nousimme jo varhain ja suunnistimme rantaan. Aussikilometrit olivat taas hieman pidempiä kuin osasimme odottaa, joten saimme tehtyä varsin reippaan aamulenkin samalla. Varauskeskuksen kömmähdyksen tai muun onnekkaan sattuman vuoksi myöhästyimme Illusionilta jolla meidän piti lähteä seilaamaan. Ryhmämme paikat löytyivät kuitenkin toisen veneen kyydistä ja meitä onnisti. Tämä retki vei meidät ensin snorklaamaan ja laitesukeltamaan riutoille. Riutat olivat uskomattoman kauniit. Vedenalainen maailma olisi vienyt mukanaan, jos vain aika olisi riittänyt koko päivän killumiseen. Erilaisista koralleista ei vaan tuntunut tulevan loppua ja näimme lukemattomia kirjavia kalalajeja jotka lähes uivat kämmenelle. Sami onnistui vielä bongaamaan suuren merikilpikonnan. Tämän jälkeen rantauduimme lähes paratiisin kaltaiselle rannalle jossa hiekka oli valkoista ja kuumaa. Siinä käristimme nahkaa hetken ja jatkoimme sitten matkaa. Lopuksi kävimme vielä katsomassa näköaloja saarten yli. Ne olivat henkeä salpaavat. Sinne olisi voinut vain jäädä ihastelemaan kaikkea kauneutta koko loppu päiväksi.
Aktiivisen päivän jälkeen olikin sitten sudennälkä. Sami ja Sirkka kävivät kaupassa hakemassa lammasta jota sitten nautimme suurella ruokahalulla. Sitten aloimmekin jo suunnittelemaan paluumatkaa.



We woke up early and headed down to the beach. Again the Aussiekilometres got to us, and we were served with a brisk morning walk. On our arrival, it became clear that Illusion had took off. Luckily for us, there was some break of communication and we weren't even booked on Sail boat Illusion, but instead on the Reef Jet, departing in 20 minutes time. This suited us better than good, since this boat offred more than just one trip with some snorkling. It had three destinations of snorkling, an incredible white sand beach and lasty, a lookout with an excellent view.

First stop, the reef. Simply amazing! Such underwater beauty. It had its very own world, that one could just awe forever. The different corals just seemed to have no end to them and we saw too many rainbow colored fishes that we could count, swimming around with us. Sami even got a glimpse of huge turtle.

Thereafter, we beached the vessle to a paradise island, where sand was white and hot, as far as the eyes can see. We sun bathed there a while and got our paparazzi shots.

Finally we got to the amazing view of the islands in our last stop. We hiked to the top of a hill, and could have stayed there for ages, just taking in the scenery.

After this active day, we were hungry like a pack of wolves. Sirkka and Sami fetched some lamb from the local butchery. It didn't take long for us to eat it all with great appetite, whilst planning our way back down south.

Pitkä matka

Kun Tannum Sands jäi taaksemme oli edessämme koko reissun pisin matka. Yli 500 km piti matkaa taittaa ennen kuin edessämme aukesi Airlie Beach. Olimme perillä vain vähän ennen kuutta joten kaikki isojen autojen paikat oli jo varattu haluamassamme puistossa. Jäimme viereiseen puistoon joka taisi olla matkamme huonotasoisin puisto. Onneksi seuraavaksi päiväksi oli varattu kauan odotettu reissu merelle. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa ja palasimme sitten takaisin autoon hikoilemaan yöksi.


From Tannum Sands, we had the longest leg of our trip ahead. Over 500km to cross, before we could see Airlie Beach. We arrived just before six o'clock and every place for a bigger vans were taken in the park we had plans to go to. We then stayed in the park next door, and this last minute plan b resulted in the worst park of our trip. We didn't mind that much though, since we had our long desired sea adventure waiting for us the next day. We went out to grab a quick bite in the near by restaurant and returned to our van for a sweatty night's sleep.

Tannum sands

Aikainen lintu otti ja pakkasi auton ja lähti liikkeelle ennen kuin lähikauppa ehti aueta. Suuntana oli Tannum Sands. Matkaa taitettiin Bruce Highwayta. Kyseinen highway ei muuten ole mikään kolme kaistaa suuntaansa vaan kuoppaa, mutkaa ja kengurun raatoja. Maisemat olivat taas upeat. Maa oli välillä niin punaista että se oli värjännyt tienkin punaiseksi. Välillä ympärillä oli mustaksi kulotettua metsää ja välillä niittyjä ja laaksoja jossa laidunsi läikikkäitä lehmiä. Pysähdyimme kauppareissulle Miriam valessa. Matkaan tarttui ruoan lisäksi myös hieman paikallista käsityötä. Tannum Sands olikin yllättävän iso paikka, odotimme jotain syrjäistä pikku kylää. Paikallisella rannalla kävi kova virtaus viereisen joen takia joten uimaranta oli hieman kauempana kuin ensin luulimme. Silti kävimme uimassa meressä jossa oli tällä kertaa suolaa ja hiekkaa vaikka muille jakaa. Onneksi caravan parkin lämmitetyssä uima-altaassa saatiin hiekanmurut pois hiuksista ja harrastettua hieman uimahyppyjä :)
Grillissä paistui Sirkan maukkaat jauhelihapihvit. Olipa muuten tuuri että Sami oli mukana vahtimassa muuten olisi kärkkäät Kookaburrat saattaneet viedä illallisemme.
Paikalliset Mitzit häätivät meidät lopulta vaunuun sisälle viettämään iltaa, koska kukaan ei halunnut jäädä niiden syötäväksi. Huomenna matka jatkuu taas pohjoiseen.


The early birds woke up at first light. After packing the vehicle, we left the park before any store had opened. Destination set at Tannum Sands using Bruce highway. The ”highway” in question, is no three lane two ways, but a bumby and wining road, splattered with Roo carcases.

The view was amazing once again. The earth was so red at times, it had diyed the road red too. On occation, around us was forest charred black and other times meddows and valleys, filled with
spotted gracing cows.

For our suprise, Tannum Sands was more than just a few buildings. The local beach had a strong current, due to the connecting river. We had a little dip, although water there was extremely sandy and salty. Right after we utilised the park's swimming pool to wash off excess sand grans from our swimwear and hair by jumping in the pool a bit.

We prepared Sirkka's tasty mince meat stakes in the park's barbie. Good thing we had Sami to scare off the eager kookaburras trying to steal our dinner. Not long from that, quite a few mitzis drove us inside the camper for the rest of the night, since the little buggers seemed to be on a feeding frenzy, main course being us. None of us wanted to have any of that! Tomorrow will be a long drive up north, so sleep is essential.

Hervey Bayn pitkä laituri

Aamusta Kirsi ja Sami riensi hoidattamaan matkan kipeyttämiä harteita ja jalkoja. Silmin nähden rentoutuneen nuoret saapuivat takaisin ja teimme kevyen lounaan, jonka jälkeen tarkoituksenamme oli suunnistaa kohti ranta bulevardia. Olimme kuulleet, että rannasta löytyisi hieno kalaravintola the Pier. Vesi kielellä suunnittelimme syövämme siellä iltasella. Ranta oli hieno mutta vesi sameampaa kuin Noosassa. No eihän kaikkialla voi olla paratiisin kirkkaat vedet :) Virkailijan kertoma kilometri oli oikeasti hieman enemmän, ehkä viisi, joten otimme lopulta taksin jolla suhautimme ravintolan viereen. Ravintola sijaiti kuuluisan 880m pitkän laiturin vieressä. Laituri on alunperin ollut 1100m pitkä mutta siitä on saatu säilytetyksi vain tuo 880m. Sillä on kuljetettu junalla laivojen lastina olleita tavaroita eteenpäin. Näin jälkikäteen kun katsoo vanhaa puulaituria niin ei tulisi mieleenkään laittaa junaa siihen päälle kulkemaan. No, ennen oli miehet rautaa jne...
Nälkä iski yllättäen noin tuntia suunniteltua aiemmin emmekä olleet ihan varmoja ravintolan dress codesta. Meillä oli päällä varmaan heidän mittapuun mukaan liian vähän hihaa ja lahjetta. Suuntasimme siis viereiseen ravintolaan jossa saimme uskomattoman hyviä King Prawnseja. Sitten olikin hyvä suhauttaa takaisin vatsan viereen koisimaan.


First thing, Kirsi and Sami went to get their feet and shoulders treated. Visibly refreshed the youngsters ariived back and we made a light lunch before heading out to the shore boulevard. He had some inside information about a sea food restaurant called the Peer.

With our mouths watering, we had plans to have dinner there. The beach was lovely, but not so clear as in Noosa. Well, not every place can have paradice like waters. It turned out that Aussie kilometre is more like 5, so we gave up and took a taxi to get there.

The restaurant takes its name from the residing 880m peer, that was preserved from the original 1100m wooden peer. It used to serve as a railroad, loading cargo from ships to land. Looking at it now, one wouldn't dream of placing a train on that wood peer! So I guess it's true, men used to be tougher before...

Hunger to us an hour before the restaurant opened, and we were'nt quite sure of our attire, as it seemed like a place that held a strict dress code. We might have been out in just a little less of sleeve and a bit short on trousers.

So we played it safe and headed to the palce next door. It didn't dissapoint, and we got some excellent garlic king prawns. From that, it was good to taxi along to go sleep next to our bellys.

Kohti Hervey Bayta

Pakkasimme auton haikein mielin Noosassa. Jäihän taaksemme sen ihanat hiekkarannat ja kirkasvetiset rannat. Matkamme jatkui kohti pohjoista ja seuraavana etappina oli Hervey Bay. Ilta kului kuten odottaa saattaa grillatessa ja maisemia ihastellessa. Sami ja Kirsi sai varatuksi seuraavaksi aamuksi hierojalle ajan joten matkailun kipeyttämät hartiat ja jalat saisivat vihdoin kyytiä. Paikka oli kyllä carava parkien aateliaa. Kaikkialla oli todella siistiä ja uutta. Päätimme jäädä vielä seuraavaksikin päiväksi.


We packed the caravan with solumn minds in Noosa. After all we were leaving behind gorgeous sand beaches and clear warm waters.

Our journey continued heading north and next stop was going to be Hervey Bay. The time post to our arrival there passed in familiar terms, grilling and gazing the new scenery. Sami and Kirsi managed to book a massagin sessions to the next morning, so the travellers were finally going to get their sores mended.

The caravan park was a pearl among the many lesser attractive ones. Really clean and new everywhere. So we were happy to stay another night there.

Herätys joskus neljän korvilla kun paikalliset siivekkäät aloittavan konserttinsa, mikä ei ole mikään huono herätyskello, on niillä niin ihmeelliset äänet. Ei niitä näy, mutta ne on silti siellä. Lottakin heräsi ajoissa joten isovanhemmat saivat aamuviihdykettä. Teimme paikallisella bussilla tutustumismatkan kaikkiin mahdollisiin lähikyliin ja tuli sellainen tunne ettemme osaa koskaan takaisin. Keskipäivä vietettiin Noosan mahtavalla biitsilä, merivesi on turkoosin sininen ja lämpötila 21, mikä tuntui lämpimältä.Takaisin tultiin "butcherin" kautta, saimme mahtavat fileet jotka paistettiin viereisellä barbeque paikalla. Kaskaimet aloittivat huumaavan konserttinsa iltakuudelta. Pimeys laskeutuu maisemaan.


Wake up call was around 4 o'clock, as the localbird community started their concert. Not a bad alarm clock, listening to some amazing singing. Lotta woke up early too, so the grand parents got their morning amusement from her also.

We did some bus touring to get to the beach. We drove such loops, that we agreed in unison to get a taxi home, otherwise we would get utterly lost and never get back.

We got to spend our afternoon in Noosa's incredible beach, with clear, warm waters. After the best day ever, we ordered our taxi to the butchers.

After night fall, we grilled some yammy lamb fillets again in our caravan park, whilst beetles started their overwhealming consert.

Pästään lopultakin liikkeelle

Saatiin motorhome lopultakin Redciffeen ja kuormaus alkoi. Vekotin näytää ihan hyvältä, kun vastaanotimme 6:n hengen välineen, vaikka olimme maksaneet pienemmästä. Tavaroita pakataan kuin veneeseen, vaikka lokerot ovat eri paikoissa.Liikenteesen pääsimme ihan sopivaan aikaan, eikä "vehiclellä" liikkuminen tuntunut yhtään ihmeelisemmältä kuin Primulan vanhalla Gommerilla ajo, paitsi että tässä on automaattiloota ja iso turbo diesel, mikä vastaa kaasun painamiseen tosi tehokkaasti. Ensimmäinen legi oli Etthamogan bubille, minne selvisimme ihan muun liikennnevirran mukana. Päätimme ajaa rantatietä jossa riitti ympyröitä myötäpäivään. TomTom on ihan hyvä väline kun se kertoo jopa ympyrästä ulosajon. Löysimme sen avulla jopa Caravanpaikan johon olimme tähdänneet,eli Tewantin mahtavaan caravan parkkiin. Paikallinen opas neuvoi paljonko rattia piti vääntää missäkin kohdassa ja saimme vaunun pysäköityä säntilliseen paikkaan. Nukkuminenkin onnistui kohtalaisen hyvin.


It was time to get the motorhome for two weeks. We drove it to Redcliffe and the loading begun. This home on wheels looked good, since we got a model for six people, after paying for the smaller one we had reserved. Everything get packed like they do on a boat, even though the cabins are in slightly different places.

We managed to get rolling in decent time and operating the vehicle was no harder than the good old Primula's bread lorry Gommer, except this one had automatic transmission and a huge trubo diesel, that is really responsive.

Our fist leg was to Etthamogah pub, and we got there nicely following the flow of traffic. From there, we decided to follow the shoreline. This route had tons of roundabouts it seemed. Our Tomtom showed it's claws here as it even tells which exit to take.

Eventually we found our caravan park in Tewantin. Their vallee service guided us to our designated spot, which was nice. Our first night a reasonable success, as everyone got to rest just fine.